En ole aina osannut arvostaa vanhempieni ja perheeni antamaa tukea ja turvaa. Nyt kun iso askel aikuisuuteen on edessä, näen asiat uudessa valossa.
Viime kuukausina perheeni on auttanut minua valtavasti, varsinkin isäni.
Ilman häntä en olisi nyt tässä.
Kolme pahvilaatikkoa seisoo ovellani, ne ovat lähdössä uuteen asuinmaahani.
Muutaman viikon päästä minä seison tuolla ovella matkalaukkujeni kanssa. Uusi elämä odottaa minua jo. Kyyneleiltäkään ei ole vältytty, mutta silti tämä päätös on elämäni parhain. Vaikein, mutta parhain.
Viime kuukaudet ovat kasvattaneet ja vahvistaneet minua henkisesti paljon, olen tehnyt elämäni vaikeimpia päätöksiä.
Uskon, että jokainen joutuu joskus elämässään tähän tilanteeseen : Lähteäkö vaiko jäädä?
Nyt lähteminen on se oikea vaihtoehto.
ISO kiitos, VIELEN dank. Isi, äiti ja JP.
-Jaana
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti