Viikko opiskeluja takana. Hämmennys on suuri, pää raksuttaa tyhjää eikä aivokapasiteetti riitä vastaanottamaan kaikkea sitä mitä pitäis. Hetken on mielessäni käynyt ajatus, että miksi olen täällä? Mikä sai mut tulemaan tänne, ja miksi istun nyt tässä. Olen tyytyväinen valintaani, mutta viime viikko oli kyllä kamalin tähän mennessä. Kamalassa flunssassa ja nyt maha kivuista kärsivänä, olisin todella onnellinen jos saisin olla nyt KOTONA. Nyt vasta tajuntaani iskostuu se, että olen yksin täällä. Jokin puuttuu, ja se jokin on vanhempani ja JP.
En kadu päätöstäni, älkää käsittäkö väärin. Mutta kun toiset lähtevät viikonlopuksi kotiin, niin mieleeni hiipuu vain yksi ajatus "voisinpa minäkin."
Yliopisto tuo suurta hämmennystä mukanaan, joskus ei voi muuta kuin nauraa, kun kukaan ei ymmärrä mitään. :) On lohduttavaa tietää, että muutkin ovat yhtä hukassa. En siis ole ainut!
--
Symphonie
Und jetzt wird es still um uns
Denn wir stehn hier im Regen haben uns nicht’s mehr zu geben
Und es ist besser wenn du gehst.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti