sunnuntai 14. lokakuuta 2007

Es ist schwer den Weg im Sand zu finden

Löysin hetken aikaa kirjoittaa kuulumisia.

Lyhkäisyydessään, mulle kuuluu hyvää. Mulla on hyvä olla, olen onnellinen. Onnellisempi kuin pitkään aikaan. Tänne mä kuulun, tänne mä tahdon jäädä.

Fuksiviikko on ohi, ja huomenna alkaa opiskelu. Mua vähän jännittää, mutta hyvällä tavalla. Mulla on mahanpohjassa kutkuttavan jännittynyt ja onnellinen fiilis. Oon löytänyt ihmisiä, joiden kanssa olen samalla aaltopituudella ja kavereita on löytynyt. On hyvä, kun on hyvä olla. :)

Suurempaa koti-ikävää en ole vielä kokenut, mutta kaipaan äitiä, isää ja JP:tä. Joskus olisi helpompaa, jos saisi vain olla perheen kanssa. Mutta mun elämässä on kääntynyt uusi sivu, ja mä pärjään kyllä. Oon löytänyt itsestäni uuden puolen, oman sisäisen vahvuuteni. Tunnen olevani vahva ja tiedän pärjääväni. Ja tiedän kyllä kuka ottaa vastaan jos putoan. Tiedän perheeni seisovan takanani, tapahtui mitä tahansa. Rakastan teitä.

Olen löytänyt tieni, oman pienen polkuni. Ja sitä tietä kuljen ylpeänä, kantaen muistojani sydämessä. Mun on aika olla onnellinen.

Du hast mein Leben neu gemacht.

-Jaana

Ei kommentteja: